Kynnys hierontaan menemiseen vaikuttaa kuulemieni mielipiteiden perusteella olevan korkeimpia, kun kyse on kehon huollattamisesta ammattilaisella. Minkälaiset tekijät tekevät hieronnassa käymisestä arvelluttavaa? Yritän alla vastata omasta näkökulmastani alan ammattilaisena muutamiin kohtiin, joiden olen kuullut tai otaksunut mietityttävän.

Hieronnan tehokkuus apukeinona

Jopa useamman eri tekijän vuoksi ihmisellä voi olla vaikeuksia antaa toisen koskea kehoonsa, jolloin hoitoon hakeutuminen saattaa tapahtua lopulta vasta pakon edessä, kun esimerkiksi kivun tai liikerajoituksen kanssa ei enää voi elää, tai jos vaikkapa lääkäri erityisesti suosittelee kokeilemaan manuaaliterapiaa apukeinona jonkin vaivan hoitamiseen. Mikä olisi sitten tehokkain apukeino, josta olisi mahdollisimman nopeasti ja helposti saatavissa suurin hyöty?

Mm. erilaiset nivel- ja nikamamanipuloinnin tekniikat vaikuttavat olevan suuressa suosiossa joskus hyvinkin nopean kivunhoidollisen vaikutuksen vuoksi. Hyötyä olen kuullut verrattavan hierontaan mm. sanoin ”tämä todella auttaa”. Mutta pääseekö lopulta sen vähemmillä hoitokerroilla haluttuun lopputulokseen tukeutuessaan vain tähän hoitomuotoon? Kuinka muu keho voisi tukea kivuttoman selän asennon tai suoran vartalolinjan ylläpitämistä, jos muut asiaan vaikuttavat järjestelmät (mm. lihakset ja fascia) jäävät hoitamatta?

Oikein kohdennettu hieronta tähtää lihasten toiminnan optimointiin ja tasapainottamiseen toistensa suhteen. Vaikka suurimman kivun lähde olisi nivelrakenteissa, ongelman alkulähteistä osa sijaitsee melko suurella todennäköisyydellä myös kivuliaan alueen ulkopuolella. Hieronnan tehokkuus näkyykin useimmiten pidemmällä aikavälillä.

On tärkeää osata ajatella hoitoa kokonaisuutena, jossa asiaan hyvin perehtynyt ammattilainen on mainio opas. ”Mikä on tehokkain ja nopein apukeino?”-kysymyksen sijaan voisikin olla tärkeämpää kysyä: ”Millainen yhdistelmä eri apukeinoja auttaa minut lopullisesti parhaaseen tulokseen?”.

Hieronta sattuu

Usein ihmisten hakeutuessa hierontaan he hoidattavat lihasperäistä tai lihasperäiseksi oletettua kipua. Myös haittaavaksi käyvä lihaskireys on yleinen syy hakeutua hierontaan. Riippuen eri hierontametodeista ja niiden yhdistämisestä oikeanlaiseen voimankäyttöön hieronta ei aina ole välttämättä kivuliasta, mutta tulosjohteisessa käsittelyssä kipua ei useinkaan voida täysin välttää.

Ainoastaan raskaassa rasituksessa aiheutuva kipu tai lihastoiminnan jonkinasteinen rajoitus vastaa hierontatilanteessa monesti tunnetta, jossa kipu on vähemmänkin käsittelyssä käyneelle jollain asteella ”hyvää kipua”. Lihasten rentoutuminen tapahtuu käsittelyssä varsin nopeasti ja nopeassa tahdissa helpottava kivun/paineen tunne aiheuttaa herkästi enemmänkin euforisen tunteen. Tällöin asiakas huomaa, että ongelma-alueella tapahtuu edistymistä parempaan suuntaan.

Kevyemmässäkin rasituksessa tuntuvat kivut ovat jo merkki pidentyneestä, asteittain edenneestä ongelmasta. Vastaavasti sen purkaminenkin on pidempi prosessi. Yritä kuvitella mielessäsi lämpömittarin mallinen kipua kuvaava asteikko, joka pikkuhiljaa nousee, kun huoltamattomaan lihaksistoon kohdistetaan lisää rasitusta. Rasituksen ollessa liian kovaa suhteessa palautumistoimenpiteisiin, ei välttämättä täysi lepokaan enää yksin auta. Mitä korkeammalle mittaria noustaan, sitä herkemmin kipua esiintyy arjessa ja sitä pidempi prosessi on palauttaa mittarilukemia takaisin alas. Kivuliaamman alueen hoito vaatii enemmän pohjustusta, rauhallisempaa etenemistä ja suunnitelmallisempaa hoitoa, mutta tilanne on mitä todennäköisimmin palautettavissa takaisin normaaliksi.

Kun kipua alkaa esiintyä levossakin, lähestytään kuormitusmittarin ylärajaa ja riski saada vakavia vammoja tai altistua kroonistuville sairauksille ja tulehduksille kasvaa. Kiputilan kehittymiseen mennyt aika on suhteutettava hoitoon käytettävään aikaan; mitä pahempi kiputila, sitä suurempi merkitys on oikein toteutetulla ja ajoitetulla hoidolla. Mitä enemmän aikaa hoitoon voidaan käyttää, sitä kivuttomammin hoitoa voidaan toteuttaa, sillä hidas etenemistahti mahdollistaa rauhallisemman voimankäytön lisäämisen ja asiakkaan totuttamisen hieronnan aiheuttamiin tuntemuksiin. Kun halutaan nopeita tuloksia, on kivuliaisuus ”normaali” osa monia hoitomenetelmiä. Esimerkiksi triggerhieronnassa kivulias kohta kehossa muuttuu ajan kanssa herkemmäksi ja pienempikin paine, jopa pelkkä kosketus, saattaa tuntua ikävältä. Samalla kuitenkin vastaava kohta vaatii suhteessa enemmän käsittelyä kuin aikaisemmin. Voimankäyttö järjellisissä rajoissa tehostaa käsittelyä ja nopeuttaa kiputilan purkua ja on siis tarpeellinen osa hoitoa.

Intiimi tilanne

Hieronnassa täytyy useimmiten päästä kosketuksiin hoidettavan ihmisen ihon kanssa, sillä käsien kautta välittyy ylivoimaisesti paras käsitys kudosten tilasta ja luisten maamerkkien sijainnista. Hoidettava altistaa itsensä tällöin vieraan ihmisen katseelle ja kosketukselle ilman vaatteiden tuomaa ”suojaa”, mikä saattaa joillakin ihmisillä tuntua ensimmäisillä kerroilla epämiellyttävältä ja oudolta. Kehonhuollon ammattilainen ei ole kuitenkaan sen oikeutetumpi arvostelemaan muita ihmisiä kuin kukaan muukaan ja käyntiä voi mielestäni verrata esimerkiksi terveydenhoitajan vastaanottoon. Ammattilaiselta on aina oikeutettua vaatia neutraalia suhtautumista hoidettavaan ja täyttä keskittymistä ainoastaan hoidollisiin toimenpiteisiin.

• Huolimatta ammattilaisen toimenkuvasta hänen tulee olla valmis perustelemaan kaikki tekemänsä asiat hoidon aikana. Hyvä hieroja huomioi otsikon mukaisen aiheen hieronnassaan kertomalla jatkuvasti asiakkaalleen perustelut tekemilleen toimenpiteille. Tämä luo turvaa asiakkaalle ja uskon ammattilaisen osaamiseen ja motiiveihin.
• Kädet ovat hierojalle tärkeämpi työkalu kuin silmät. Koska kudosten kunnon arviointi, hierontaotteiden oikeanlainen suuntaaminen ja monet muut toimenpiteet vaativat tarkkaa keskittymistä, hieroja todennäköisemmin kohdistaa katseensa johonkin tiettyyn pisteeseen kuin tarkastelee pintapuolisesti asiakkaansa kehoa työskennellessään. Tilannetta voisi verrata yhdellä jalalla seisomiseen, jossa tasapainon parantamiseksi kohdistat katseesi muutaman metrin päähän lattiaan johonkin tiettyyn pisteeseen pysyäksesi paremmin pystyssä.
• Luut, lihakset, fasciarakenne, sisäelimet, nestekierto ja hermosto muodostavat järkyttävän laaja-alaisen kokonaisuuden, jossa täytyy huomioida valtava määrä tekijöitä. Näihin asioihin keskittymisen tulisi automaattisesti johtaa hieroja (kuten muutkin manuaaliterapeutit) tutkimaan asiakastaan puhtaasti anatomian näkökulmasta. Hierojan tai hierottavan sukupuolen ei tulisi millään tavalla vaikuttaa tähän lähestymistapaan.

Toivottavasti sait irti lukemastasi. Jos teksti voisi toimia helpottavana tekijänä jollekin tutullesi avaamaan kehonhuollon ammattilaisen näkökulmaa terapiakäynnistä niin vinkkaa lukemaan teksti tai vaikka ottamaan yhteyttä. Olen melko paljon käsitellyt eri ihmisten kanssa hierontatapahtumaa tästä vinkkelistä ja muutamalla epävarmuus on vaihtunut jopa suunnitelmalliseen useammalla käynnillä toteutettuun hoitokokonaisuuteen.